Kirjoitukseni alkaa elämäni hetkellä, jossa lapseni saanti on varma ja tulevaisuus hänen osaltaan kirkas.
Kirjoittaja on mieshenkilö, joka on omilla teoillaan ajanut itsensä ahdinkoon mielensä sisään.
Aloitin kirjoittamaan ajatuksiani tekstille ajatuksena helpotus ajatusten näkyvyydestä jälkikäteen puitaessa, muistini kun on niin tolkuttoman huonoon kuntoon jo ajautunut.
Tekstiä ensi kirtaa naputtaessani päässäni pyörii tolkuton määrä negatiivisia tulevaisuuten liittyviä ajatuksia, joita ei ole tapahtunut, mutta mieleni kuvittelee ne niin vahvaksi ja uskottelee toteutuvaksi, että tuntuu kuin ne olisi jo tapahtuneet. Olen jo monta päivää paennut syviin mielentiloihin siitä tosin hyötymättä sillä en ole nukkunut yli viiteen ja puoleen viikkoon niin sanottuja levollisia unia.
-Miten ihminen voikin olla näin mustasukkainen! mietin itsekseni.
On päästävä näistä tolkuttomista negatiivisista luupeista pois, jotka ajavat minut tähän mielentilaan.
Pahat uneni johtavat minut joka aamu samaan tilaanteeseen missä olen mennyt miettimään pimeyteen ja herätessäni ajatukseni laukkaavat taas sitä rataa, ettei uni enää tule. Ei, ei ainakaan ilman tärkeintä paikkaa ja läheisintä tunnetta mitä elämälläni kaipaan ja mihin en nyt voi mennä omien virheideni sekä väärien sanojeni & tekojeni yhteisvaikutuksesta.
Alkoholin kulutukseni olikin yllättävän paljon enemmän mitä itselleen valehteli.
Viimeinen pisara lopulta omalle psyykkeelle oli keskellä yötä alkoholin vaikutuksen alaisena ollut kohtaus, jossa kukaan muu kuin itse kirjoittaja ei vahingoittunut.
Aiheuttamalla lieviä teräviä materiavahinkoja sekä mahdollisen 7 vuoden epäonnen itselleni
haluan nähdä ja toivoa oman sekä tulevan lapseni tulevaisuuden kirkkaana ja upeana, joten kielsin alkoholin itseltäni kokonaan.
Onneksi parin päivän sisään alkavat työt, joten saa hetkeksi muutakin tehtävää kuin hajottaa omaa mieltään liiallisilla negatiivisilla luupeilla, jotka tasaisin väliajoin tullevat kummittelemaan.
Töiden jälkeen ajattelin ruveta jälleen valokuvaamaan, koska se on rakkain harrastukseni, jonka äärellä sielu lepää.
Näihin sekasortoisiin sanoihin sekä tunteisiin.
-Synkistynyt tuleva isä
Huhtikuun viijes kakstuhatta viistoista.
